maanantai 28. toukokuuta 2012

Bach: Viulukonsertot

Bach loisti kosketinsoittajana, mutta hän oli myös taitava viulisti ja sävelsi tälle jousi-instrumentille koko joukon sooloiluteoksia. Nyt vuorossa ovat viulukonsertot.

Bach: Konsertto viululle, jousille ja continuolle A-molli BWV 1041; Konsertto viululle, jousille ja continuolle E-duuri BWV 1042; Konsertto kahdelle viululle, jousille ja continuolle D-molli BWV 1043; Konsertto oboelle, viululle, jousille ja continuolle C-molli BWV 1060. Hilary Hahn, viulu; Margaret Batjer, toinen viulu (BWV 1043); Allan Vogel, oboe (BWV 1060); Los Angeles Chamber Orchestra, Jeffrey Kahane. Deutsche Grammophon, äänitetty Los Angelesissa 2002-2003.



Tempot ovat kautta linjan ripeähköjä, mutta eivät missään nimessä koneellisia. Esityksistä huokuva tyylikäs viileys ei sulje pois musiikin lyyristä potentiaalia, josta nautiskellaan (verraten) hitaissa osissa. Musiikki ei pysähtele eikä jää roikkumaan, vaan etenee loogisen päämäärätietoisesti ilman kiirehtivää vaikutelmaa. On tosin huomautettava, että tämän levyn tulkinnat eivät sovi sellaisille kuuntelijoille, jotka haluavat Bach-konserttonsa hellästi keinahtelevina kehtolauluina: Hahn pitäytyy jatkuvasti hieman etäännytetyssä eleganssissa, joka tuntuu tekevän mainiosti oikeutta näille teoksille. Konserttojen (ja solistin) tekninen mestarillisuus tulee hyvin selvästi esille, mutta se ei varasta showta itse musiikilta, jonka sallitaan säilyttää yleisilmeeseen sopiva hillitty, lähdevedenkirkas ja jopa komea tunteikkuus. 

Kaksoiskonsertosta Hahn ja Batjer suoriutuvat erityisen hyvin. Keskimmäinen Largo-osa kasvaa ansaitusti teoksen sydämeksi, ja tämä on pysäyttävä esitys. Oboisti Vogel taas onnistuu erinomaisesti omasta osuudestaan BWV 1060:ssa. Hänen instrumenttinsa soi hellän puhtaasti, ja hän malttaa puhaltaa kauniin pyöristettyjä sekä pehmeitä muotoja. Sooloinstrumentit eivät missään teoksessa valtaa ylikorostunutta asemaa Los Angelesin kamariorkesterilta, ja ne vaikuttavat usein enemmänkin orkesterin elimellisiltä osilta kuin soolosoittimilta.

Minä pidän melko lailla tästä levystä, ja se on Bach-levytyksistäni useimmin spontaanisti kuunneltavakseni päätyviä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti