maanantai 23. syyskuuta 2013

Wagneria uruille Turussa

Richard Wagnerin musiikki on mahtavaa. 
Bloginpitäjä puhuu asiaa, mutta ehkä turhan ytimekkäästi minun makuuni.

Urut ovat mahtava instrumentti. 
On paitsi luonnollista, myös välttämätöntä, että nämä kaksi kohtaavat toisensa. Tarvitaanko muka enää enempää perusteluja?

Wagner itse ei säveltänyt teoksia uruille, vaikka tämä instrumenttien kuningatar pääsekin toisinaan esiintymään hänen oopperoissaan efektiluontoisesti erityisen hartailla hetkillä. Onneksi hänen musiikkiaan on transkriboitu tälle suurenmoiselle instrumentille. Nyt vuorossa siis Wagneria uruilla.


Wagner: Musiikkia oopperoista:

Valkyyrioiden ratsastus (Walkürenritt) oopp. Valkyyria (Die Walküre). Transkriptio: Kiviniemi.

Pitkäperjantain ihme (Karfreitagzauber) oopp. Parsifal. Transkriptio: Edwin Lemare & Kiviniemi.

Juhlamarssi oopp. Tannhäuser. Transkripito: Kiviniemi.

III näytöksen johdanto & pyhiinvaeltajien kuoro oopp. Tannhäuser. Parafraasi: Théodore Dubois.

Elisabethin rukous oopp. Tannhäuser. Transkriptio: Sigfrid Karg-Elert.

III näytöksen alkusoitto & morsiusmusiikki oopp. Lohengrin. Transkriptio: Kiviniemi.

III näytöksen johdanto oopp. Nürnbergin mestarilaulajat (Die Meistersinger von Nürnberg). Transkriptio: Sigfrid Karg-Elert.

Kalevi Kiviniemi, Turun tuomiokirkon urut.

MILS, äänitetty Turun tuomiokirkossa (no missä sitten) 2000 ja 2001.

Kalevi Kiviniemi (s. 1958) konsertoi ja levyttää paljon eri puolilla maailmaa. Hänellä lienee itsestään jokseenkin myöhäisromanttinen kuva. Ohessa ihan oikeaa promootiomateriaalia:
Tämä erikoisuus ei vaikuta ainakaan heikentävästi Kiviniemin teknisiin tai taiteellisiin kykyihin. Hänen levytyksensä ja konserttinsa ovat jatkuvasti ylistettyjä, ja musiikki on miehelle selvästi etusijalla. 
Tällä levyllä Kiviniemi taiteilee kansallispyhättömme Turun tuomiokirkon uruilla (rakennettu 1980), jotka ovat muuten Suomen toiseksi suurimmat (ykkössijan haltija on Lapualla). 

Ohjelma alkaa säveltäjän varmasti tunnetuimmalla sävellyksellä, Valkyyrioiden ratsastuksella Valkyyria-oopperan kolmannesta näytöksestä. Kohtaus on harvoin kuulostanut yhtä hyytävältä kuin suurille uruille laadittuna transkriptiona. Soinnissa on massaa ja myrskyä kuin yöllisessä ukonilmassa. Niskan tienoon karvoitus nousee tätä kuunnellessa pystyyn, ja äänitys on mainio. Avausnumero vetää heti mukaansa urkujen maailmaan, ja teokset taittuvat instrumentille niin tyydyttävästi, että vähän ajan kuluttua on enää vaikeata tehdä mentaalista vertailua hyvinkin tuntemiinsa orkestraalisiin versioihin.

Pitkäperjantain ihme Wagnerin viimeisestä teoksesta Parsifal on levyn ihan lukemisen arvoisen ohjelmalehtisen kirjoittajan ja levy-yhtiön perustajan Markku Ilmari Lulli-Seppälän (MILS) mukaan "syvällisin kristillinen musiikkiteos". Siitä en ole varma, mutta Parsifal sisältää kauneinta koskaan kuulemaani musiikkia, ja Pitkäperjantain ihme on ko. oudon draaman kulminaatiopiste. Uruilla kuultuna se on mykistävän upea kokemus, jota voi hyvin luonnehtia hengelliseksi. Ainakin se on koskettanut minua syvemmältä kuin esim. hyvän kristityn ideaaliin paremmin istuvan J. S. Bachin kontrapuktihurskaudet. Vaikka on kyseenalaista, missä määrin Wagneria voi pitää kristittynä, on tämä taiturimainen ja koskettava kappale niin upea, että se kelpaisi pääsiäisajan jumalanpalveluksen kohokohdaksi.

Maanläheisempiin tunnelmiin palataan Tannhäuserin juhlamarssin kera. Se on uruilla kuultuna rempsakassa poljennossaan hilpeä kappale, joka olisi hieman liian vauhdikas häämarssiksikin. Kiviniemi taituroi onnistuneen transkriptionsa ripeällä tempolla, mikä antaa kappaleelle ilotulitusmaisen spektaakkelin tuntua.
 Tannhäuserin hartaampia sävyjä esittelevät seuraavat kaksi otetta. Ensin kuullaan oopperan kolmannen näytöksen johdanto ja kuuluisa pyhiinvaeltajakuoro (Beglückt darf nun dich). Uskonnollisen ekstaasin tuntu ei ole Wagnerin kypsissä teoksissa koskaan hirmuisen kaukana, ja urut korostavat musiikin uskonnollisia assosiaatioita. Hurmiotasoa saavutetaan tässä Dubois'n transkriptiossa, jota on hyvin vaikeata kuunnella vain kertaalleen. Ei upeasta kehumalla enää enempää saa irti.
 Tannhäuserista kuullaan myös harvemmin erotettuna kappaleena esitetty Elisabethin rukous. Se on nöyrän meditatiivinen ja arvokas sävellys, joka esittelee hyvin urkujen hiljaisempaa puolta. Kiviniemi on erinomainen tunnelmoija, ja hän tuntuu aina osuvan täysin nappiin, oli kyse sitten juhlallisuudesta, ekstaasista tai hartaudesta.

Useimmiten uruilla esitetty Wagnerin sävellys lienee Lohengrinin morsiusmusiikki (jonka tunnemme amerikkalaisesta viihteestä, sillä Yhdysvalloissa se on häissä morsiamen vakionumero). Tässä siitä kuullaan Kiviniemen laatima versio, johon on yhdistetty III näytöksen alkusoitto samaisesta oopperasta - kappale, jota jostain syystä kuullaan useimmiten vappumatineoissa. Kiviniemi esittää tuttuakin tutumman Morsiuskuoron erittäin onnistuneesti ja vivahteikkaasti, jopa harsomaisesti.

Tunnin mittainen ohjelma päättyy filosofisissa tunnelmissa harvoin erillään esitettyyn kolmannen näytöksen johdantoon Nürnbergin mestarilaulajista. Se on herkkä ja utuinen, mutta vähitellen seestyvä preludi, joka tarjoaa levylle arvokkaan rauhallisen lopetuksen.

Tämä on mainio levy, jonka pariin palaan usein. Kiviniemen vivahteikas ja tunnelmallisesti pettämätön tulkinta kestää kuuntelukertoja kai loputtomiin, ja instrumentti itsessään on mahtava. Transkriptiot ovat onnistuneita ja parhaimmillaan tarjoavat täysin ennenkuulumattoman tuntuisia teoksia niillekin, jotka tuntevat Wagnerinsa oopperan ja konserttisalin puolelta hyvin. Äänitys on erinomainen, kuten muillakin Piikkiössä päämajaansa pitävän MILSin levyillä, joita olen kuunnellut. (Firma ei ainakaan käytä varojaan turhaan mainoshösellykseen, kuten sen nettisivut osoittavat.)

Wagner-transkriptioita uruille ei ole tarjolla liikaa, mutta jonkin verran sentään. Rajatuilla markkinoill tämän kokoelman vahvuuksia ovat harvinaisuuksiakin käsittävän ohjelman monipuolisuus, Suomen uljaimpiin kuuluvien urkujen sointi ja Kiviniemen loistelias tulkinta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti