Sousa: Marsseja ym. musiikkia puhallinorkesterille 1 & 2

Yhdysvaltain kansallispäivää vietetään 4. heinäkuuta, joten juhlan kunniaksi otan esiin aiheeseen sopivaa amerikkalaista musiikkia. Yhdysvallat on tuottanut monipuolisen joukon tasokkaita, kokeilevia ja kuuntelemisen arvoisia säveltäjiä, joihin kuuluvat John Adams (ei presidentti), Samuel Barber, Leonard Bernstein, Aaron Copland, George Gershwin, Ferde Grofé, Howard Hanson, Alan Hovhaness, Charles Ives, William Schuman ja Charles Wuorinen, vain muutamia tunnetuimpia mainitakseni. Ehkä kaikkein parhaiten amerikkalaista huolettomuutta, tarmoa ja yritteliäisyyttä, olkoon se sitten todellista tai vain kansallinen myytti tai stereotypia, ilmentää juhlapäivän hengessä hieman kevyemmän repertuaarin säveltäjä, marssikuningas John Philip Sousa (1854–1932). Jokainen tätä tekstiä lukeva on melko takuuvarmasti kuullut Sousan musiikkia; lähes yhtä varmaa on, että jokainen tätä tekstiä lukeva ei ole kuullut muiden edellä mainittujen vakavampien säveltäjien musiikkia. Jos on koskaan seurannut amerikkalaista sotilasparaatia, edes elokuvassa, tai amerikkalaisen urheilutapahtuman väliaikashowta, on todennäköisesti kuullut Sousan marsseja. Jos on katsonut Monty Pythonia, tuntee varsin hyvin Sousan Liberty Bell -marssin. Säveltäjän Stars and Stripes Forever on Yhdysvaltain virallinen, kansallinen marssi, ja Sousan käsialaa on myös hänen 1880- ja 1890-luvuilla musiikillisena johtajana palvelemansa Yhdysvaltain merijalkaväen marssi.

Sousan marssit ovat ansaitusti lajityypin kuuluvimpia ja näkyvimpiä edustajia, ja niitä voi pitää jopa perinteisen marssimusiikin huipentumina. Armoitettu melodian lahja, vastustamattomasti eteenpäin puskeva rytmillinen energia ja mestarillinen soittokunnan instrumenttien hallinta ovat Sousan suurimmat vahvuudet. Hänen marssinsa ovat myös lähes poikkeuksetta hyväntuulisia, pikemmin riehakkaita kuin aggressiivisia. Mitään ilotonta militarismia ei tämä sotilasmusiikki edusta. Itse asiassa Sousan paraatimarsseja kuunnellessaan on helppo unohtaa, että kyseessä on pohjimmiltaan sotilasmusiikki - eikä ole sattumaa, että hänen sävellyksensä ovat suosittuja myös sirkusympäristössä. Ai niin, sirkuksesta puheen ollen, tässä Sousan virallinen muotokuva:

Sousa Yhdysvaltain merijalkaväen soittokunnan johtajana 1800-luvun lopulla.

Pääkaupunki Washingtonissa 6.11.1854 espanjanportugalilais-baijerilaiseen perheeseen syntynyt Sousa pääsi jo 13-vuotiaana sotilassoittokunnan apulaiseksi osoitettuaan musiikillisen lahjakkuutensa jo varhain lapsuudessaan. Sousan isä piti sotilasmusiikkia pojalleen parempana uravaihtoehtona kuin kiertävää orkesteria tai sirkusta. Lahjakas ja huolellinen Sousa eteni nopeasti ja vaivattomasti soittokunnassa, ja vuodet 1880–92 hän johti merijalkaväen soittokuntaa esiintyen sen kanssa mm. James Garfieldin ja Benjamin Harrisonin presidentillisissä virkavalajuhlallisuuksissa. Jätettyään merijalkaväen Sousa perusti oman soittokunnan, Sousa Bandin, jonka kanssa kiersi Yhdysvaltoja ja maailmaa aina vuoteen 1931 saakka. Hänen orkesteristaan tuli eräänlainen Yhdysvaltain musiikillinen käyntikortti, joka saavutti suuren suosion esimerkiksi Pariisin maailmannäyttelyssä 1900. Sousan soittokunnan ohjelmisto käsitti yli 10 000 teosta, joista hyvä joukko on hänen omia sävellyksiään ja vielä suurempi hänen omia sovituksiaan. Sousa sävelsi myös soittokuntaa laajemmalle orkesterille jonkin verran musiikkia, enimmäkseen operetteja, joiden suosio vaihteli, mutta joiden sävelmistä hän joka tapauksessa muokkasi musiikkia soittokuntansa käyttöön.

Sävellettyään kaikkiaan 136 marssia (joista viimeisimmät ovat löytyneet vasta 1980-luvulla) ja suuren määrän muuta musiikkia, kuten tansseja ja puhallinorkesterisarjoja sekä tehtyään näyttävän kansainvälisen uran oman orkesterinsa johdossa, julkaistuaan kolme romaania, annettuaan nimensä musiikki-instrumentille (sousafoni) ja ammuttuaan itsensä trap-ammunnan tuloshistoriaan Sousa kuoli 77 vuoden iässä 6.3.1932 konserttimatkalla Pennsylvaniassa. Hänet on haudattu Kongressin hautausmaalle Washington D.C.:ssä.

Jos haluaa tuntea vain Sousan tunnetuimmat marssit, on markkinoilla lukuisia erittäin hyviä valikoima-albumeita, joilta löytyvät ne parisenkymmentä kuuluisinta. Jos sen sijaan ei pelkää Sousa-yliannosta, voi harkita Naxos-yhtiön ja Sousa-ekspertti Keith Brionin täydellisyyttä tavoittelevaa kattavaa kokoelmaa marssikuninkaan koko soittokuntamusiikkituotannosta. Siinä tulee joskus valmistuessaan olemaan lähemmäs 20 osaa, joista kaksi ensimmäistä tutkin tänään, Yhdysvaltain kansallispäivänä 2014.

John Philip Sousa:

"Music for Wind Band, Vol. 1":

Hands across the Sea
Manhattan Beach
The Invincible Eagle
Hail to the Spirit of Liberty
Imperial Edward
Foshay Tower (Washington Memorial)
Daughters of Texas
Kansas Wildcats
Power and Glory

Humoreski George Gershwinin Swaneen teemoista

Colonial Dames -valssi

Looking Upward -sarja:
By the Light of the Polar Star
Beneath the Southern Cross
Mars and Venus

Royal Artillery Band, Keith Brion.

Naxos, äänitetty Lontoossa 1999. 53 min 51 sek.

John Philip Sousa:

"Music for Wind Band, Vol. 2":

The Royal Welch Fusiliers
Nimetön marssi
The Fairest of the Fair
Wisconsin Forward Forever
Solid Men to the Front
King Cotton
Bullets and Bayonets

Songs of Grace and Songs of Glory

Willow Blossoms: Legenda

Patrol of the United Kingdom: Rose, Shamrock and Thistle

At the Movies -sarja:
The Serenaders
The Crafty Villain and the Timid Maid
Balance All and Swing Partners

Royal Artillery Band, Keith Brion.

Naxos, äänitetty Lontoossa 1999. 54 min 58 sek.

Yhdysvaltalainen Keith Brion on melkoinen Sousa-intoilija. Hän ei ainoastaan pyri elvyttämään Sousan musiikkia, vaan tekee sen tavoilla, jotka voivat maallikoille olla jopa pelottavia, kuten pukeutumalla John Philip Sousaksi johtaessaan vuonna 1979 perustamaansa New Sousa Bandia. Joka tapauksessa Brion lienee planeetan johtava Sousa-auktoriteetti, jolle marssikuningas on suoranainen intohimo, ja näin ollen Brion on osuva valinta Naxoksen hieman suuruudenhullun, täydellisen Sousa-edition johtajaksi.

Näillä kahdella albumilla on edustava valikoima Sousan parhaita ja tunnetuimpia marsseja (King Cotton, Hands Across the Sea, The Invincible Eagle) sekä harvoin kuultuja muita sävellyksiä, jotka tuovat hyvin esiin Sousan laajat melodiset lahjat ja erinomaisen instrumentaation. Looking Upward -sarja vuodelta 1902 on löyhä kolmen sävelrunon sarja, joka esittelee Sousan monipuolisuutta ja kykyä tuottaa vaivatonta, muttei kasvotonta viihdemusiikkia, jossa on nyansseja ja mielikuvitusta. Varsinkin ensiosan junaefekti ja riehakas päätösosa, jossa klassillinen mytologia kohtaa villin lännen, ovat mainioita. Myöhempi At the Movies: Scenarios for Cinematographers (1922) on niin ikään monipuolinen ja kevyen ironinen sävellys, jossa kuullaan kolme harmitonta kohtausta. Niistä järjestyksessä toinen on pienimuotoinen sävelruno varhaisen elokuvan melodramaattisesta kliseestä, jossa viiksiään sivelevä roisto jahtaa viatonta neitoa, ja kaikkinensa sarja on läpeensä viihdyttävä.

Sousa Bandin ohjelmiston muusta tarjonnasta kuullaan myös viehättävä ja sulava Colonial Dames -valssi (1896) ja lyyrinen ragtime Willow Blossoms (1916). Ne ovat oikein mukavaa piknik- ja huvimajamusiikkia. Valikoimaan kuuluu myös kaksi pot pourri -tyyppistä sävellystä, toinen vakava ja toinen kaikkea muuta. Soittokunnan sunnuntaikonserttien numeroksi tarkoitettu Songs of Grace and Songs of Glory (1892) on yhdistelmä virsiä ja hengellisiä lauluja. Suomalaiselle tutuin näistä on lopun Sua kohti, herrani – mainio sovitus ja instrumentaatio, jonka Sousa sävelsi vuonna 1881 murhatun presidentti Garfieldin hautajaisiin. Humoreski Gershwinin Swaneesta (1920) taas on esimerkki siitä, miten Sousa piti orkesterinsa pinnalla. Klassikkolaulu musikaalista Sinbad (1918) nousi huippusuosioon Al Jolsonin levytyksenä vuonna 1920, ja Sousa tarttui kappaleeseen ja teki siitä rakastavan pilaversion, joka yhdistelee mukaan muita etelävaltioihin yhdistettyjä sävelmiä sekä hupaisia musiikkiefektejä.

Marssit saavat tietysti pääosan, ja ne ovat asiaankuuluvan aurinkoisia ja loisteliaita. Manhattan Beach (1893) on huoleton kuvaus lomakauden paraatista ja aaltojen leikistä hiekkarannalla, ja jos The Invincible Eagle (1901) pitäisi sisällään muutaman vielä iskevämmän melodian, kuuluisi se varmasti säveltäjän tunnetuimpiin. Kahden albumin kuuluisin sävellys on varmasti King Cotton, joka sävellettiin puuvilla-alan suurnäyttelyyn Atlantassa 1895. Tämän marssin triomelodia on niin loistava, että Sousa käytti sitä kahdessa eri marssissa (tosin toisiinsa nähden ylösalaisin soitettuna), jotka molemmat ovat alan klassikoita. (Se toinen on Washington Post, 1888, joka kuullaan albumisarjan myöhemmässä osassa.)
Valikoimassa on monta marssia Sousan kansainvälisiltä kiertueilta. Hands Across the Sea, säveltäjän parhaita tuotoksia, on sävelletty Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyä varten, samoin Hail to the Spirit of Liberty, joka sai ensiesityksensä 4.7.1900 markiisi de Lafayetten amerikkalaisvaroin kustannetun patsaan paljastustilaisuudessa. Kahdessa marssissa on vahvaa brittiläistä tematiikkaa. Imperial Edward (1902) on omistettu kuningas Edvard VII:lle, otsikosta päätellen Intian keisarin ominaisuudessa. Se on hieman Sousan tavanomaista tyyliä vakavampi, ja erikoisuutena siinä lainataan God Save the King -hymniä. Patrol of the United Kingdom: The Rose, Shamrock and Thistle (1901) puolestaan on sävelletty Britannian-kiertueelle. Kolmen kuningaskunnan kansallisflooraan (Englannin ruusu, Irlannin apila ja Skotlannin ohdake) on pot pourri -marssi, joka lainaa useaa brittiläistä sävellystä, näiden joukossa satiirinen He Is an Englishman Sullivanin operetista H.M.S. Pinafore ja Arnen Rule, Britannia.
Sata vuotta sitten alkanut ensimmäinen maailmansota on edustettuna kolmen marssin voimin. Sousa sävelsi Yhdysvaltain liityttyä sotaan 1917 joukon marsseja ensimmäisen maailmansodan rekrytointi-, obligaatio- ja avustuskampanjoita varten. Wisconsin Forward Forever (1917), joka on omistettu Wisconsinin yliopistolle, on näistä ehkä hienoin ja sykähdyttävin. Vuonna 1918 julkaistut Solid Men to the Front ja Bullets and Bayonets ovat hilpeydessään hieman kiusallisen kaukana länsirintaman todellisuudesta, mutta ne ovat vietävän hyviä marsseja, joissa mestari osoittaa hallitsevansa täydellisesti sotilassoittokunnan äänimaailman ja nyanssit. Bullets & Bayonets on vahvistettu kiväärinlaukauksilla tehoste-elementteinä.

On kiintoisa valinta levyttää sarja eurooppalaisten soittokuntien parissa, ja Britannian perinteikäs Royal Artillery Band aloittaa sarjan vahvasti. Nämä ovat loistavia, hienosti äänitettyjä ja omistautuneita, täyteläisiä tulkintoja elinvoimaisesta, aurinkoisesta ja energisestä musiikista. Brion valitsee usein tempot kuin hekumoidakseen Sousan tarttuvilla melodioilla. Hän myös arvostaa mestarin hienoja ja yllättävänkin hienovaraisia instrumentaatioita korostaen eufoniaa, ja Royal Artillery Band soittaa rytmikkäästi ja sulavasti. Jos ja kun Naxosin ja Brionin koko täydellistyvä Sousa-sarja on samaa tasoa, tulee sen kanssa olemaan perin, perin vaikea kilpailla.

Moittia voi ainoastaan albumien varsin kitsasta annostelua. Molemmilla albumeilla on vain alle 55 minuuttia musiikkia. Mukaan mahtuisi vielä yli 20 minuutin edestä Sousaa eli 6-10 kokonaista marssia per levy, mutta tällöin tietysti olisi vähemmän albumeita, joilla Sousa-fanien (hauska sanaleikki tuo) rahoja kalastella. Tarpeettoman suppeinakin nämä albumit ovat kuitenkin hinta-laatusuhteeltaan niin hyviä, että niitä voi suositella kaikille vähänkään kiinnostuneille.