Holst: Planeetat & Suite de Ballet

Jos joku tuntee, että hänellä on liikaa joutavaa aikaa ja henkistä tasapainoa, voi molempia kuluttaa yrittämällä luetteloida kaikki Gustav Holstin (1874–1934) Planeetat-sarjasta (1916) tehdyt levytykset. Niitä on paljon, toinen toistaan hienompia ja kalliimmalla tehtyjä. Tässä sen sijaan yksi, jota ei ole tehty kalliilla. Tämä englantilaisen Adrian Leaperin (s. 1953) Tšekkoslovakiassa (sellainenkin silloin vielä oli) Naxokselle taltioima tulkinta on äänitekokoelmani varhaisimpia hankintoja. Nostattaako se minussa nostalgista värinää? Kokeillaan.

Gustav Holst:

Planeetat:

Mars, sodan tuoja (7:41)
Venus, rauhan tuoja (8:06)
Merkurius, siivekäs sanansaattaja (4:34)
Jupiter, hilpeyden tuoja (7:54)
Saturnus, vanhuuden tuoja (8:57)
Uranus, taikuri (5:41)
Neptunus, mystikko (6:59)

Suite de Ballet, op. 10:

I Danse rustique (2:34)
II Valse (3:41)
III Scène de nuit (6:28)
IV Carnival (5:34)

Tšekkoslovakian radion sinfoniaorkesteri, Adrian Leaper.

Naxos, äänitetty Bratislavassa 1988 (Planeetat) & 1989 (Suite de Ballet). 68:44.

Aikana, jolloin CD-levyt olivat (1) kalliita ja (2) sellaisia asioita, joita ylipäänsä ostettiin, Naxos valtasi itselleen markkinaosuuden tekemällä levytyksiä klassisen musiikin perusrepertoaarista itäeurooppalaisten orkesterien kanssa ja myymällä niitä budjettihintaan. Klassiseen musiikkiin tutustuvalle ja säästeliäälle kuluttajalle tällainen julkaisu oli aikanaan hyvin houkutteleva. Kuunneltuani sitä uudelleen ensimmäistä kertaa moneen vuoteen joudun toteamaan, että mitään ihmeellistä tai mainittavaa siinä ei ole. Kyseessä on käsittääkseni Naxoksen ensimmäinen Planeetat-levytys, eikä markkinoiden tulokas halunnut ottaa tulkinnallisia riskejä. Leaper johtaa kompetentin keskitien tulkinnan, josta ei kannata turhaan kovin persoonallista kosketusta etsiä. Orkesterin musisointi on aivan kelvollista, ja konserttina tällainen olisi aivan mukiinmenevä, vaikka useammilla otoilla olisi ehkä saatu vielä siloisempaakin jälkeä. Isoksi ongelmaksi levytyksen kestävälle kilpailukyvylle muodostuu se, että Planeetat kuulostaa tässä pikemmin "Planetaariolta". Äänityksestä puuttuu tilan, massan ja sanan molemmissa mielissä avaruuden tuntu. Hyvä yritys ja tosissaan tehty, mutta ei tämä enää liki kolmen vuosikymmenen jälkeen ole kilpailukykyinen planetaarisilla markkinoilla, varsinkin kun CD-levyjen hinnat ovat suhteellisesti romahtaneet. "Suht OK" -luokkaan sijoittuva levytys ei ole sellainen, jota enää uutena hankittavaksi voi suositella.

Ei kiekkoa kannata silti poiskaan heittää, jos sellainen jo valmiiksi nurkissa pyörii, sillä täytteenä on mielenkiintoinen ja harvoin kuultu Suite de Ballet (Balettisarja), jonka Holst kyhäsi vuonna 1899. Tämä nuoruudentyö ei ole tarkoitettu mihinkään tiettyyn balettiin, vaan on irrallinen ja kevyt orkesterisarja balettimusiikin hengessä. Orkestraatio on viehättävä, ja koko sarjassa on hyvin ranskalainen henki: nuori säveltäjä on selvästi ollut tätä tehdessään ranskalaiseen oopperaan kiinteästi kuuluneen baletin lumoissa. Tämä on verrattoman hupaisaa, hyväntuulista ja notkeaa musiikkia, jonka keveään ja hieman kimeään äänimaisemaan Bratislavan studion akustiikka istuu mainiosti. Valloittavan hyväntuulinen hömppäsarja osoittautuu kirkkaasti albumin parhaaksi tarjonnaksi.