Itävaltalainen Salter ja saksalainen Dessau molemmat pakenivat natseja Yhdysvaltoihin, missä työllistyivät tuotteliaina elokuvasäveltäjinä. Salter jäi Kaliforniaan ja työskenteli vuosikymmeniä Universal-yhtiölle säveltäen musiikkia lukuisiin kauhu- ja scifielokuviin samoin kuin westerneihin ja historiallisiin elokuviin. Dessau palasi sodan jälkeen Itä-Saksaan, missä työskenteli Bertolt Brechtin kanssa ja sävelsi niin oopperoita kuin propagandamusiikkiakin ja pyrki Itä-Saksan taideakatemiassa lisäämään modernin musiikin ja avantgarden näkyvyyttä.
Elokuvasäveltäjinä itsekin ansioituneet John Morgan ja William Stromberg ovat tehneet arvostettavia kulttuuritekoja rekonstruoidessaan vanhaa elokuvamusiikkia uusiin levytyksiin, joita Naxos on julkaissut ilahduttavan paljon.
Hans J. Salter (1896–1994) & Paul Dessau (1894–1979):
House of Frankenstein (1944), täydellinen elokuvamusiikki.
Sis. myös Frank Skinnerin, Charles Previnin, Max Rappin ja Milton Rosenin säveltämiä osuuksia. Universal-yhtiön tunnusmusiikin säeltänyt Jimmy McHugh.
Rekonstruoinut John Morgan, orkestroineet John Morgan ja William Stromberg.
Moskovan sinfoniaorkesteri, William Stromberg.
Naxos, äänitetty Moskovassa 1994. 55 min 30 sek.
House of Frankenstein on elokuvana kaukana mestariteoksesta – innoton hirviömuhennos yltää hädin tuskin legitiimin elokuvan mittoihin ja örveltää täysin järjettömien juonenkäänteiden sekä typerän dialogin juoksuhiekassa kuin tri Niemann ja Frankensteinin hirviö loppukohtauksessa – mutta musiikki paljastuu erikseen ja ilman häiriötekijöitä kuunneltuna paljon paremmaksi kuin mitä heppoiselta B-elokuvalta olisi lupa odottaa.
Kokonaisuus, joka sisällyttää muutamia kierrätettyjä pätkiä Universalin aiemmista kauhuelokuvista, ei aivan vedä vertoja Steinerin, Waxmanin, Korngoldin tai Herrmannin ikimistoisimmalle filmimusiikille, mutta siitä muodostuu erinomaisen vivahteikas musiikillinen narratiivi, joka yllättää nykyaikaisuudellaan. Mukana on joitakin kiehtovia efektejä ja dissonansseja, jotka kuulostavat mukavan tuoreilta yhä 70 vuoden jälkeenkin. Orkesterin voimavaroja käytetään hyvin monipuolisesti ja laajasti erilaisten tunnelmien maalailuun. Mukaan mahtuu niin laboratoriokohtauksia kuin pseudounkarilaisia tanssejakin. Dracula-osuudet huokuvat vahvaa mystiikkaa, ja valtavan kauniisti liitelevä kaihoisa lemmenteema kelpaisi helposti parempaankin draamaelokuvaan. William Stromberg johtaa Moskovan sinfonikkoja oivallisesti, ja ääni kuulostaa suurelta ja täyteläiseltä niin kuin pitääkin.
Musiikkia oli vaikeata arvostaa kunnolla alkuperäisessä yhteydessään, ja kallistun melkein suosittelemaan House of Frankensteiniin tutustumista ensisijaisesti tämän äänitteen kautta. Koska elokuvan juoni on sekä järjetön että kehno, on parempi vaihtoehto vain sammuttaa valot ja rojahtaa sohvalle kuuntelemaan tätä levyä ja keksimään mielessään omaa tarinaa musiikin ympärille.
Vahvan tunnelmallinen orkesterimusiikki on itsessään suunnattoman vetoavaa, mutta lisäarvoa ja -huvia kertyy takakannen ääniraitalistauksen nimistä. Ei tulisi ensimmäisenä mieleen, että raidat "Gruesome Twosome Escape", "Strangulation", "Gypsy Tantrums" ja "Death of the Unholy Two" ovat klassisen musiikin albumilta. Ehdoton suosikkini ja ehkä paras musiikkikappaleen nimi kautta aikojen on kuitenkin runsaan minuutin mittainen "Liquefying Brains".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti