Vaughan Williams: Serenade to Music; Five Mystical Songs; Fantasia on Christmas Carols; Flos Campi

Joulutervehdys kajahtaa täällä tänä vuonna englantilaisissa tunnelmissa, ja Shakespeare-teemakin on mukana. Ralph Vaughan Williams (1872–1958) on meillä Suomessa lähes tuntematon säveltäjä, vaikka hänen laaja ja laadukas tuotantonsa, joka kattaa hänen koko aikuisikänsä, on hyvinkin kuuntelemisen ja paneutumisen arvoista. Pidän itse eniten hänen orkesterimusiikistaan, mutta tällä kertaa ajankohtaisten teemojen vuoksi tarjolla on laulua.

Ralph Vaughan Williams (1872–1958):

Serenade to Music 16:lle solistille ja orkesterille (13:34)

Five Mystical Songs baritonille, kuorolle ja orkesterille (19:41)

Fantasia on Christmas Carols baritonille, kuorolle ja orkesterille (12:26)

Flos Campi: sarja alttoviululle, sanattomalle kuorolle ja orkesterille (22:13)

Nobuko Imai, alttoviulu (Flos Campi);

Elizabeth Connell, Anne Dawson, Linda Kitchen, Amanda Roocroft, sopraanot;
Diana Montague, Jean Rigby, Sarah Walker, mezzosopraanot;
Catherine Wyn-Rogers, kontraltto;
John Mark Ainsley, Arthur Davies, Maldwyn Davies, Martyn Hill, tenorit;
Thomas Allen, Alan Opie, baritonit;
John Connell, Gwynne Howell, bassot (Serenade to Music);  

Corydon Singers;

English Chamber Orchestra, Matthew Best

Hyperion, äänitetty Lontoossa 1990. 68 min.

Fantasia on Christmas Carols (1912) ei tarjoile ainakaan suomalaiselle kuulijalle tuttujen sävelmien potpourria, ja luulenpa Vaughan Williamsin valikoiman olevan hänen kotimaassaankin sieltä harvinaisemmasta päästä. Säveltäjä oli 1900-luvun alkuvuosina monien samaa sukupolvea edustavien kollegojensa tapaan keräämässä kansanmusiikkia maaseudulla, ja ainakin yksi Fantasian sävelmistä tuli hänelle tutuksi juuri näillä matkoilla: teoksen kolmannessa jaksossa kuultava On Christmas Night on perinteinen sussexilainen laulelma.

Teoksen yleissävy on harras ja hieman riisuttu, eikä sitä tulisi yhdistettyä jouluun ellei seuraa sanoituksia. Se on myös tyyliltään ja rakenteeltaan valikoiman persoonattomin eikä ole onnistunut tekemään minuun suurtakaan vaikutusta. Vaivattomasti sitä kyllä kuuntelee. Repikää siitä joulumieltä.

Vaughan Williams oli syvästi kiinnostunut kristillisistä teemoista, mikä ilmenee hänen tuotannossaan melko runsaina uskonnollisten aiheiden käyttönä. Säveltäjän oma uskonnollinen kanta oli ilmeisesti hyvin lähellä brittiläistä sivistyneistöä varsinkin myöhäisviktoriaanisena aikana riivannutta melankolista anglikaanista agnostismia, jonka tuotoksissa on toisinaan munattoman voivotteleva sävy. Vaughan Williamsin kristillisteemainen musiikki on onneksi useimmiten vähintäänkin kiintoisaa. 

Five Mystical Songs (1911) tarjoaa valikoiman anglikaaniseen virsikirjaankin päätyneen runoilija George Herbertin (1593–1633) uskonnolliseen lyriikkaan sävellettyjä lauluja. Runojen taso hieman vaihtelee, mutta musiikki on kiinnostavaa, tosin minulle lähinnä runsaiden detaljiensa vuoksi. Vaughan Williamsin ilmaisussa kuulee aistikkaita vaikutteita ranskalaisilta impressionisteilta. En voi väittää varsinaisesti syttyneeni näille lauluille, mutta joukossa on kauniita ja vaikuttavia hetkiä.

Flos Campi (1925) tas on äärimmäisen kiehtova ja erikoinen sävellys. Tämä laajahko rapsodinen kokonaisuus (säveltäjän oma luokitus "sarja" on harhaanjohtava ja omituinen) alttoviululle, karsitulle orkesterille ja sanattomalle kuorolle perustuu säveltäjän vaikutelmiin Laulujen laulusta, Raamatun korkealaatuisimpiin kuuluvasta tekstistä. Flos Campi (jolle "Saaronin lilja" voisi olla pätevähkö suomennos) on hätkähdyttävintä, omaperäisintä ja aistillisinta kuulemaani Vaughan Williamsia. Rajattua orkesteria hyödynnetään upeasti, ja säveltäjä osoittaa olevansa sävyjen mestari. Itse teosta on haastavaa kuvata. Musiikki on muuntautuvaa vaihdellen karkeasta alkukantaisuudesta hiprakkaiseen ilmavuuteen. Yleissävyä voi luonnehtia mystiseksi, ja sanaton kuoro korostaa oudon miellyttävää vierauden tuntua. Muutamat orientalistiset detaljit pysyvät aisoissa, ja alttoviulu – Vaughan Williamsin oma instrumentti, jota hän tuotannossaan hellii – saa useita upeita sooloja.

Flos Campia kuunnellessa voi helposti rakentaa mielessään oman ohjelmansa, mutta jos haluaa pitäytyä säveltäjän raamatullisessa viittauksessa, pystyy musiikissa kuulemaan ilmeisiä jälkiä lyriikan hartaudesta ja myös sen eroottisesta sisällöstä. Teos päättyy arvoitukseen jättäen jälkeensä syvän hiljaisuuden.   

Viimeisenä saa vuoronsa albumin avausteos. Serenade to Music valmistui vuonna 1938 kapellimestari Sir Henry Woodin 50-vuotistaiteilijajuhlagaalaan, ja ihme kyllä tämä viralliseen juhlatilaisuuteen syntynyt sävellys on Vaughan Williamsin hienoimpia saavutuksia. Ensiesityksessä paikalla ollut Sergei Rahmaninov liikuttui siitä kyyneliin ja kertoi, ettei mikään sävellys ollut ikinä koskettanut häntä niin syvältä. Vaughan Williams otti tekstiksi hieman muokatun musiikin ylistyksen Shakespearen Venetsian kauppiaan V näytöksestä. Uskomattoman kauniisti ja herkästi käsitellyn orkesterin kera esiintyy peräti kuusitoista solistia, joista jotkut laulavat vain hyvin lyhyitä osuuksia yhdistyäkseen lopetuksen kiitolliseen harmoniaan. Tämä sävellys on hehkuvan nerokas ja sanomattoman kaunis. Korkeatasoisen tekstin ei tarvitse hävetä sen rinnalla rahtuakaan, ja vaikuttavaa lopputulosta voi pitää ansiokkaana ja koskettavana kunnianosoituksena niin musiikille kuin Shakespearelle. Pidän itse eniten säveltäjän laatimasta laulajattomasta versiosta viululle ja orkesterille, mutta se on vaikuttavaa kuultavaa myös ihmisäänen runsauden saattelemana. 

Tulkinnat ovat herkkiä ja vivahteikkaita, ja äänityksessä on pehmeää läheisyyttä, joka tuo tarkasti muotoillut yksityiskohdat hienosti esiin. En ehkä aloittaisi Vaughan Williamsiin tutustumista tästä albumista – esimerkiksi Sinfonia nro 5, Norfolk Rhapsody, Fantasia Thomas Tallisin teemasta ja The Lark Ascending voivat johdatella paremmin hänen kiehtovaan maailmaansa – mutta musiikki vaihtelee kiinnostavasta loistavaan, eivätkä esitykset jätä toivomisen varaa.