Vieuxtemps: Teoksia viululle ja orkesterille (Salut à l'Amérique)

Olen viiden viime vuoden ajan observoinut Yhdysvaltain kansallispäivää näitä vaatimattomia kirjoitelmia naputellessani. Tänä vuonna teemapäivän juhlistaminen tuntuu harvinaisen vaikealta, kun planeetan tunnetuin ja merkittävin amerikkalainen, jonka ympärillä kaikki amerikkalaisuus vääjäämättä pyörii, sattuu olemaan myös se kaikkein vastenmielisin. Viimeksi mainitusta olisi vielä pari vuotta sitten vallinneen suloisen harhaluulon mukaan ollut kovaakin kilpailua. Nyt tiedämme paremmin, ja tänä vuonna Yhdysvaltain kansallispäivää juhlistaa säveltäjä, jonka kotimaa ei tarvitse enää suuremmaksi tekemistä. (Se on Belgia. Säveltäjä on belgialainen.)

Henri Vieuxtemps (1820–1881):

Musiikkia viululle ja orkesterille:

Fantasia appassionata, op. 35 (17:58)

Ballade et Polonaise, op. 38 (15:16)

Fantaisie caprice, op. 11 (16:58)

Salut à l'Amérique, op. 56 (12:31)

Misha Keylin, viulu;

Slovakian radion sinfoniaorkesteri, Andrew Mogrelia.

Naxos, äänitetty Bratislavassa 2002 (op. 38) ja 2008. 63 min.

Henri Vieuxtemps, jota Naxos itsepintaisesti kutsuu Henryksi, oli aikanaan hyvinkin kuuluisa belgialaisen viulistitradition – sellainen on ollut –  edustaja. Hän teki 1800-luvun puolivälissä useita menestyksekkäitä kiertueita Euroopassa ja Yhdysvalloissa säveltäen samanaikaisesti melko ahkerasti repertuaaria itselleen ja kouluttaen ohessa uutta viulistisukupolvea. Kun kesken hyväntekeväisyyskonsertin iskenyt sairaskohtaus halvaannutti Vieuxtempsin oikean käden vuonna 1873, jätti hän esiintymislavat mutta jatkoi säveltämistä. Hänen tuotantonsa selkärangan muodostavat seitsemän (kahdeksas keskeneräinen) kerrassaan mallikasta viulukonserttoa, jotka voisivat tuoda virkistävää vaihtelua konserttiohjelmistoihin.

Tällä albumilla venäläis-amerikkalainen viulisti Misha Keylin ja brittiläinen kapellimestari Andrew Mogrelia täydentävät yhteisen Vieuxtemps-diskografiansa kattavuutta lyhyehköillä orkestraalisilla viuluteoksilla (tai ehkei niinkään lyhyillä: suppeimmat säveltäjän varsinaisista konsertoista yltävät juuri ja juuri kahdenkymmenen minuutin mittaan) jotka oli tarkoitettu konserttoja vapaamuotoisemmiksi ja kevyemmiksi taidonnäytteiksi. Koska nykyään solistit hankitaan konsertteihin konserttoja ja vain konserttoja varten, ei tämän aikanaan suositun ja musiikillisesti kiinnostavan lajityypin edustajia kuule nykyään kuin levyiltä. 

Näillä hauskoilla ja viihdyttävillä sävellyksillä ei ole juuri syvempää olemusta kuin miellyttää yleisöä ja tarjota viulistille mahdollisuuksia briljeerata taidoillaan. Niissä on silti myös dramaattista ja runollista potentiaalia. Fantasia appassionata on suorastaan kaunis ja myös joukon rakenteellisesti ehein sävellys. Balladi ja poloneesi on matkamuisto Puolasta, ja sen miellyttävä melodinen aines tekee taitavasta joskin tavanomaisesta käsittelystä nautinnollista kuultavaa. Fantaisie caprice on tyylikkään vaikkakin loppupeleissä tarkoituksettoman koristelun juhlaa ja sellaisena hyvin hauskaa seurattavaa, mutta hupipuolella voiton vie Salut à l'Amérique, jonka Vieuxtemps tekaisi erään Yhdysvaltain-kiertueensa aikana. Ellei kuulija ole tarkkaavainen, ei hän pääse heti jyvälle teoksen hyödyntämistä sävelmistä, jotka paljastetaan ilkukurisen taitavasti. Kukapa olisi uskonut, että Yankee Doodle voi toimia näin ovelasti klassisella viululla? Sävellys päättyy itseoikeutetusti Star-Spangled Banneriin sellaisessa huipentumajaksossa, että sitä voisi kaikessa hassussa pidäkkeettömyydessään pitää aitoamerikkalaisena luomuksena.

Keylinin tekniikka pysyy helpon oloisesti musiikin suurten haasteiden tasalla, mutta hänellä on myös tulkinnallista näkemystä. Esimerkiksi Fantaisie capricen ilkikurinen ote kohottaa ornamenttiteoksen korkeammalle, makean ivalliselle tasolle. Mogrelia tekee esimerkillisen huolellista työtä slovakkiorkesterin kanssa, mikä onkin aiheellista, sillä Vieuxtemps viitsii kirjoittaa orkesterillekin joka teoksessa ainakin jotain mielekästä ja mielikuvitusta stimuloivaa esitettävää. Äänitys on selkeä, miellyttävän täyteläinen ja todentuntuinen, ja siihen on saatu myös tällaisiin showkappaleisiin kuuluvaa briljanssia.