Silvestri johtaa, osa II

Constantin Silvestriä (1913–1969) juhlistavan tasokkaan 15 levyn kokoelman käsittely jatkuu. Ensimmäinen osa täällä.

Constantin Silvestri johtaa (CD:t 7–12 / 15)

Sergei Prokofjev (1891–1953):
Rakkaus kolmeen appelsiiniin: Sarja op. 33 bis;

Aram Hatšaturjan (1903–78):
Gajane: Sarja nro 1;

Dmitri Šostakovitš (1906–75):
Sinfonia nro 5 D-molli op. 47;

Antonín Dvořák (1841–1904):
Sinfonia nro 7 D-molli op. 70;
Sinfonia nro 8 op. 88;
Sinfonia nro 9 E-molli op. 95 ("Uudesta maailmasta");
Karnevaalialkusoitto op. 92;
Slaavilaiset tanssit nro 1 (Furiant) & 2 (Dumka), op. 46;

Johannes Brahms (1833–97):
Unkarilaiset tanssit nro 5 & 6;

Hector Berlioz (1803–69):
Symphonie fantastique op. 14;

Manuel de Falla (1876–1946):
El amor brujo: Tulitanssi;
La vida breve: Interludi – Tanssi nro 1;

César Franck (1822–90):
Sinfonia D-molli op. 48;

Camille Saint-Saëns (1835–1921):
Danse macabre op. 40;

Paul Dukas (1865–1935):
L'Apprenti sorcier (Noidan oppipoika);

Maurice Ravel (1875–1937):
Boléro;
Pavane pour une infante défunte;
Rapsodie espagnole;

Claude Debussy (1862–1918):
Prélude à l'après-midi d'un faune (Faunin iltapäivä);
Nocturnes;
La Mer (Meri).

Gerald Jarvis, viulu (Saint-Saëns);
Choeurs Elisabeth Brasseur (Nocturnes);
Orchestre national de la Radiodiffusion Française (Dvořák op. 95);
Orchestre de la Société des Concerts du Conservatoire (Dvořák op. 46, Brahms, Berlioz, Falla, Debussy, Boléro);
Bournemouth Symphony Orchestra (Saint-Saëns, Dukas, Pavane);
London Philharmonic Orchestra (Dvořák op. 88);
Philharmonia Orchestra (Franck)
Wiener Philharmoniker (Prokofjev, Hatšaturjan, Šostakovitš, Dvořák op. 70, Rapsodie espagnole);

Constantin Silvestri.

EMI, äänitetty Bournemouthissa, Lontoossa, Pariisissa ja Wienissä 1957–68. 

Tämän osan ehkä parasta antia on Antonín Dvořákin teosten kokonaisuus: kolme viimeistä sinfoniaa, Karnevaalialkusoitto ja kaksi tanssia ovat komea osoitus brahmsilais-böömiläisen idiomin hallinnasta ja vetovoimasta. Sinfonioiden esitykset kuuluvat parhaimpiin kohtaamini tulkintoihin, ja näitä on sentään levytetty melkoisen usein. Silvestri tuo esiin Dvořákin hieman piilottelevan värikylläisyyden ihailtavasti tinkimättä sinfonisen rakenteen tarkoista vaatimuksista. Yhdeksäs sinfonia on musisoinnin tasoltaan hieman muita epävarmempi.

Vaikka böömiläinen osuus onkin tämänkertaisen osion kiistaton kohokohta, on Silvestri erittäin näkemyksellinen ja rakastettava myös ranskalaisessa repertuaarissa. Hector Berlioz'n Fantastinen sinfonia kestää vertailun mihin tahansa muuhun esitykseen. Vapautuneisuudessaan ja pettämättömästi annostellussa energisyydessään se on todellinen mestariteos, tulkinta, joka saa tutun sinfonian kuulostamaan loputtoman tuoreelta ja vangitsevalta. Saint-Saënsin ja Dukas'n hupailut ovat rakastettavia ja riemukkaasti soitettuja, ja Franckin sinfonia on mainio orkesteritekstuurien huolellisessa hallinnassaan. Debussy ja Ravel ovat hyvin edustettuina hekin, ja näkemykselliset, herkät tulkinnat ansaitsevat kiitosta, joskin ranskalaiset orkesterit tuntuvat välillä hieman kiikkeriltä. 

Brahmsin ja Fallan tanssit ovat lähinnä värikkäitä täytepaloja, ja osion kolmas suurempi kokonaisuus muodostuu venäläisten modernistien teoksista.
Šostakovitšin, Hatšaturjanin ja Prokofjevin teokset saavat hyvin nautittavat sekä terävän älykkäät esitykset, ja Wienin filharmonikot tarjoaa ensiluokkaista musisointia. Ei valittamista.