Felix Mendelssohn-Bartholdy: Sinfonia nro 2, Lobgesang.
Krisztina Láki (sopraano), Mitsuko Shirai (sopraano), Peter Seiffert (tenori);
Chor des Städtischen Musikvereins zu Düsseldorf, Hartmut Schmidt;
Berliner Philharmoniker, Wolfgang Sawallisch.
EMI, äänitysajankohtaa tai -paikkaa ei mainittu, ensimmäisen kerran äänite on julkaistu 1988. Onpas ammattimaista touhua taas.
Mendelssohn sävelsi sinfonia-kantaatiksi määrittelemänsä teoksen Gutenbergin Raamatun 400-vuotisjuhliin 1840. Tähän tapahtumaan oli luontevaa valita teksti Lutherin Raamatusta, ja aluksi säveltäjä olikin pohtinut mahdollisuutta säveltää jokin psalmi tai luoda jopa kokonainen oratorio. Hän päätyi kuitenkin lopulta suureen kuorosinfoniaan, tai oikeammin noin 25-minuuttiseen yksiosaiseen sinfoniaan, jota seuraa mittava, kymmenosainen kantaatti siten, että teoksen yhteismitta ylittää tunnin.
Teoksen tunnelma yhdistelee hartautta ja juhlavuutta tavalla, jota tällaiselta juhlasävellykseltä voi odottaakin. Mendelssohnin visiossa on puhtia ja mittaa, ja sanat, jotka vaativat koko elollista maailmaa ylistämään luojaa (Alles, was Odem hat, lobe den Herrn), saavat alleen aitoa nostetta. Mendelssohn tunsi Bachin kuoroteokset erinomaisesti – juuri hän palautti yleisön kiinnostuksen niitä kohtaan – ja tässä sinfoniassaan hän yhdistelee erittäin taidokkaasti ja miellyttävästi parasta saksalaista kantaattitraditiota painokkaaseen, mutta silti ilmavaan romanttiseen ilmaisutapaansa.
Berliinin filharmonikoilta on lupa odottaa huipputason musisointia, ja sitä tietysti saadaankin. Sawallisch johtaa orkesteria esityksessä, joka tuo hienosti esiin teoksen vahvuuksia – rakenteellisen innovatiivisuuden, vaikuttavat kuoro-osuudet ja tietynlaisen riemukkaan jyhkeyden, joka todella välistä tuntuu heijastelevan luomakunnan mahtavaa moninaisuutta, johon teksti viittaa. Samalla kapellimestari onnistuu minimoimaan teoksen potentiaaliset heikkoudet, kuten tietyn virallisuuden, joka mukavasti vältetään, ja ilmeisen kaksijakoisuuden, joka toimii melko hyvin. Aivan saumatonta kokonaisuutta tästä ei saa aikaiseksi, mutta orkestraalinen sinfonia on toteutettu ihailtavan ilmavasti, ja se pohjustaa hyvin kantaattiosuuden teemoja.
Düsseldorfilainen kuoro suoriutuu osuudestaan vakuuttavasti eikä solisteissakaan ole moitittavaa. Kaikki ongelmat ovat itse teoksessa, joka ei tunnu olevan ihan varma siitä, mitä oikein haluaisi olla. Onneksi tässä on saatu asialle kapellimestari, joka suhtautuu mitä ilmeisimmin sinfoniaan sekä sympatialla että syvällä arvonannolla. Tiedonvälityksen gutenbergiläinen vallankumous oli hartaan säveltäjän mielessä etupäässä mahdollisuus lähestyä Jumalaa Hänen tekstiensä kautta entistä tehokkaammin ja laajemmin tavalla, joka todella pystyisi yhdistämään koko maailman, ja Sawallisch toteuttaa tämän vision hyvin rikkaana, raikkaana ja elähdyttävänä. Minusta useimmat Mendelssohnin ilmeisinä esikuvina toimineet Bachin kantaatit ja oratoriot ovat varsin unettavia, mutta tästä teoksesta, johon alun perin tutustuin juuri tämän levytyksen välityksellä, olen oppinut pitämään.
EMI-levy-yhtiötä on tosin moitittava onnettomasta dokumentaatiosta. Lehtinen kertoo teoksesta vain ilmeisimmät perusasiat, eikä edes kuoron ja solistien sanoja ole saatu mukaan, vaikka tekijänoikeudet ovat niistä aikapäiviä sitten rauenneet. Kaiken huipuksi mukaan ei ole mahtunut edes tietoa siitä, missä ja milloin taltiointi on tehty. Nämä ovat perustavanlaatuisia asioita, eikä niiden pitäisi olla pielessä. Musiikki sentään on onneksi oivallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti