Liszt: Sinfoniset runot & Mefisto-valssi 1

Toin muutama vuosi sitten julki pettymykseni Kurt Masurin Leipzigissa tekemään Franz Lisztin (1811–1886) ohjelmallisen orkesterimusiikin kokonaislevytykseen. Tämän repertuaarin kohdalla on onneksi vaihtoehtoja. Suosikkitulkitsijani Lisztin potentiaalisesti viihdyttävien ja dramaattisten sinfonisten runojen parissa ovat Herbert von Karajan ja Sir Georg Solti, jotka eivät kuitenkaan valitettavasti taltioineet Lisztin koko orkesterimusiikkituotantoa, vaan vain valittuja sävellyksiä. Kokonaislevytykset yhden kapellimestarin ja orkesterin voimin ovat olleet harvinaisia, sillä musiikkia on melko paljon, eikä se kuulu klassisen helpoiten myyvään kategoriaan. Jo ennen Masuria, 1960- ja 1970-lukujen taitteessa, asialla oli alankomaalainen kapellimestari Bernard Haitink (s. 1929), joka levytti Lisztin sinfonisten runojen syklin Lontoossa, jättäen tosin välistä Faust- ja Dante-sinfoniat.

Franz Liszt:

Sinfoniset runot:

Se qu'on entend sur la montagne, sinfoninen runo nro 1 (Hugon muk.) (30:36)

Tasso, lamento e trionfo, sinf. runo nro 2 (Byronin muk.) (20:47)

Les Préludes, sinf. runo nro 3 (Lamartinen muk.) (15:04)

Orfeus, sinf. runo nro 4 (10:59)

Prometheus, sinf. runo nro 5 (12:54)

Mazeppa, sinf. runo nro 6 (16:20)

Festklänge, sinf. runo nro 7 (19:45)

Héroïde funèbre, sinf. runo nro 8 (27:13)

Hungaria, sinf. runo nro 9 (23:09)

Hamlet, sinf. runo nro 10 (Shakespearen muk.) (13:50)

Hunnenschlacht (Hunnien taistelu), sinf. runo nro 11 (14:53)

Die Ideale (Ideaalit), sinf. runo nro 12 (Schillerin muk.) (26:49)

Von der Wiege bis zum Grabe (Kehdosta hautaan), sinf. runo nro 13 (13:42)

Mefisto-valssi nro 1: Tanssi majatalossa (Lenaun "Faustin" muk.) (11:00)

London Philharmonic Orchestra, Bernard Haitink.

Philips, äänitetty Lontoossa 1969–1971. Kaksi tupla-albumia (yht. 4CD).

Haitink on levyttänyt pitkällä urallaan runsaasti ja poikkeuksetta erinomaisten orkesterien kanssa. Hän on erittäin maineikas ja arvostettu, ja tämä todennäköisesti johtuu hänen kyvystään kiskoa orkestereista teknisesti erinomaista, puhdasta musisointia. Oman kokemukseni mukaan hän tuntuu olevan tulkitsijana vetäytyvä, mielikuvitukseton sekä kaikkea muuta kuin lennokas. Olen kuullut häneltä paljon korrekteja tulkintoja, mutten oikein mitään persoonallista, yllättävää, vaikuttavaa tai ylipäänsä muistiin pureutuvaa. Pahimmillaan hän on minusta lattea ja pitkästyttävä epätulkitsija.

Se, että minulla on tällainen käsitys ko. kapellimestarista, ei tietysti lupaa hyvää tämän kokoelman kohdalla. Liszt hyötyy ekstrovertista ja seikkailullisesta musisoinnista, eikä kumpikaan ole tasamaan tasalaatua tuottavan Haitinkin alaa.

Antiodotukset täyttyvät. Tämä levytys on paikoin katastrofaalisen huono. Haitink on, jos mahdollista, vielä Masuriakin tylsempi, latteampi ja mitäänsanomattomampi, jos kohta muotoilussaan hieman saksalaista selkeämpi. Tasso on suorastaan kaamean kehno, ja Festklänge lähinnä tragikoominen. Yllätykseksi ei voi mainita sitä, että tiiviimmät runot toimivat Haitinkin proosallisissa käsissä paremmin kuin laajemmat. Ehkä parhaiten onnistuu sävellyksistä vähiten dramaattinen, Orfeus, jossa ei ole tarvetta rakentaa ihmeempiä kliimakseja. Muutamia kertoja Haitink saa syystä tai toisesta kaivettua itsestään ripauksen ylimääräistä tarmoa, ja sekä Prometheuksessa että Mefisto-valssissa on innostavat hetkensä.

Haitink pitää laajahkot runot, kuten Héroïde funèbren ja Ce qu'on entend sur la montagnen, kasassa hieman paremmin kuin Masur, muttei onnistu puhaltamaan niihin elämää. Ne ovat tuhottoman pitkästyttäviä ja ilottoman kirjaimellisia antitulkintoja vailla emootioiden uhkaa.

London Philharmonic Orchestra soittaa kauniisti ja taidokkaasti, mutta ikävä kyllä aneemisen kapellimestarin tunkkaiselle visiottomuudelle uskollisesti. Tätä surkeaa kokoelmaa voi suositella lähinnä niille, jotka inhoavat Lisztin orkesterimusiikkia, mutta haluavat silti kuulla sitä.