Alfvén: Sinfonia nro 1 ym.

Suomalaiset voivat halutessaan ylpeillä sillä, että Ruotsi ei ole milloinkaan tuottanut Sibelius-luokan kansainvälisen tason säveltäjää; Hugo Alfvén (1872-1960) pääsi lähimmäs tuota tasoa. Hän oli monilahjakkuus ja oli säveltäjäntyönsä ohella taidokas maalari, ja myös hänen kirjallinen tuotantonsa on tasokkaaksi mainittua. Alfvén tunnetaan parhaiten Ruotsalaisista rapsodioistaan, joista nro 1 on ansaitusti kuuluisin. 

Levyhyllyn aakkosjärjestyksellisesti neljäntenä artikkelina on äänite, joka käsittää seuraavat Alfvénin teokset: Sinfonia nro 1 op.7; Bergakungen-sarja; Ruotsalainen rapsodia nro 2 eli Uppsala-rapsodia op.24; Juhla-alkusoitto op.25. Royal Scottish National Orchestra, joht. Niklas Willén. Naxos, äänitetty Glasgow'ssa 1996.

Pääteoksena on Alfvénin 24-vuotiaana säveltämä, runsaan puolituntisen kestävä esikoissinfonia (F-molli). Se on nuorukaisen säveltämäksi hyvin kypsä ja varmaotteinen teos - tosin säveltäjä orkestroi sen uudelleen seitsemän vuotta ensiesityksen jälkeen. Sinfonia alkaa vakavissa ja hieman kaihoisissa tunnelmissa, mutta etenee välistä melankoliasta kohti varovaisesti iloisempia maisemia. Niin paljon kaihon tuntua teoksessa kuitenkin on, että sitä ei välttämättä heti nuoren miehen musiikiksi senkään puolesta arvaisi. Finaalissa esiintyy kansansväelmämäisiä teemoja, jotka antavat musiikille eittämättömän ruotsalaisen maun. Orkesteria Alfvén käyttelee värikkäästi, sinfonian neljä osaa hän muotoilee taidokkaasti ja tyylikkäästi. Teoksessa olisi ajoittain potentiaalia jopa jonkinmoiseen särmikkyyteen, mutta Willén korostaa kapellimestarina hieman pehmeämpää romantiikkaa, jossa melankolia voittaa myrskyn. 
Bergakungen- eli Vuorenkuningas-sarja taas on Alfvénin viimeisiä laajamittaisia orkesteriteoksia. Viisiosainen sarja käsittää kohokohtia samannimisestä baletista, jossa seikkaillaan pohjoismaiseen tarustoon kuuluvien peikkojen parissa. Sarjan päätösosa Paimentytön tanssi on ruotsalaisen orkesterimusiikin viehättävimpiä kappaleita, jonka hyväntuulisuus on tarttuvaa. 
Uppsala-rapsodia eli Ruotsalainen rapsodia nro 2 juhlistaa vanhan yliopistokaupungin arvovaltaista opinahjoa. Se on melko hajanainen, mutta hyvin hilpeä ja leikkisä teos - jopa niin leikkisä, että yliopiston väki piti sitä sopimattomana. Teoksessa lainataan ja muunnellaan useampaa opiskelijanuorison suosimaa juomalaulua - tarkkakorvaiset erottavat mm. sen pakollisen Helan gårin. Tämä bakkanaalimainen ilottelu on hyvin hauskaa niin kauan kuin sitä kestää, mutta ei jätä erityisen pysyviä muistijälkiä - monien ryyppäjäisten tapaan. 
Juhla-alkusoitto op.25 on nopeasti sävelletty, runsaat viisi minuuttia kestävä mahtipontinen teos, johon poloneesirytmi tuo vanhan ajan hovitanssiaisten tuntua. Musiikilliset teemat ovat mukavia ja mieleenpainuvia, mutta eivät kanna erityisen pitkälle. Viisi ja puoli minuuttia taitaakin olla tälle teokselle melko ihanteellinen kesto: teosta tuntuu siltikin olevan vaikeuksia saada loppumaan.

Lyhyesti: kelpo kokoelma harvoin kuultuja myöhäisromanttisia teoksia, joista on helppo pitää. Paikoin hyvin viehättäviä, mutta sujuvasta musiikista uupuu hieman särmää. (Ilkeilijä sanoisi samaa Ruotsista ja ruotsalaisista yleensäkin.) Sopii ensi sijassa Alfvénin musiikista kiinnostuneille ja (sinfonian vakavammista sävyistä huolimatta) hetkiin, jolloin ei kaivata aivan suurinta mahdollista syvällisyyttä.