Bach: Kosketinsoitinkonserttoja

Bach: Kosketinsoitinkonserttoja (osa I): nro 1 D-molli & nro 7 G-molli; Brandenburgilainen konsertto nro 5 D-duuri; Kolmoiskonsertto A-molli. Angela Hewitt, piano; Australian kamariorkesteri, Richard Tognetti. Hyperion, äänitetty Sydneyn konservatoriossa helmikuussa 2005.

Tämä on ensimmäinen osa levyparista, joka käsittää Bachin kosketinsoitinkonsertot ja muutamia muita teoksia pianokonserttomaisina sovituksina. Ensimmäisenä Hewittin erottaa aiemmin kohtaamastamme Gavrilovista soiton joustavuus ja riemua herättävä vapautuneisuus. Tässä soitanto ei ole raskasta eikä kohtalonomaista, eivätkä teokset kärsi siitä lainkaan. Siinä missä Gavrilov vaikuttaa sisäänpäinkääntyneeltä, säteilee Hewittin soitosta mielikuvituksekkuus ja luontevan oloinen kommunikatiivisuus. Molemmilla lähestymistavoilla on viehätyksensä: Gavrilovia voi ehkä pitää meditatiivisempana, mutta itse viihdyn Hewittin parissa pidempään ja useammin.

Hewittin joustavuus ei tarkoita tyylitajun tai tarkkuuden unohtamista. Hänen soitossaan virtuoosinen tekninen taituruus on mukana, mutta yleensä taka-alalla. Se ei varasta huomiota, vaan tuntuu laskevan teokset vapaiksi nauttimaan omasta suurenmoisuudestaan. Siitäkin huolimatta jäin ehkä kaipaamaan muutamiin finaaleihin hieman iskevämpää otetta. Toisaalta konserttojen keskuksiksi sijoitetut hitaat osat eivät voisi juuri paremmin päästä oikeuksiinsa. Seitsemännen konserton Andante ansaitsee erityisen tunnustuksen: siinä on kaikki kohdallaan. Näiden osien kuunteleminen yksiittäinkin on minusta rahanarvoinen nautinto. Orkesterissa ei ole moittimista. Ilahduttava, avara ja kaiken kaikkiaan suositeltava levy.