Bach: Kosketinsoitinkonsertot ym.

Bach: Kosketinsoitinkonsertot BWV 1052-1058; Ranskalainen sarja nro 5 BWV 816. Andrei Gavrilov, piano; Academy of St Martin in the Fields, Sir Neville Marriner. EMI (2CD), äänitetty Abbey Roadin ykkösstudiossa Lontoossa ja Slovakian filharmonisessa orkesteritalossa Bratislavassa 1984-86.

Tällä kaksoislevyllä pianisti Andrei Gavrilov esittää Bachin kosketinsoitinkonserttoja instrumentilla, jollaisia ei Bachin aikana ollut. Kokoelmassa on seitsemän kosketinkonserttoa, jotka esitetään modernilla flyygelillä. Muutamat teoksista tunnetaan paremmin ja laajemmin muissa muodoissa: BWV 1054 on sovitus säveltäjän aiemmasta viulukonsertosta ja BWV 1057 taas on sovitus neljännestä brandenburgilaisesta konsertosta. Muutenkin Bach kierrätti näihin konserttoihinsa ainesta mm. kantaateistaan.
 
Piano ei ole yhtä säksättävä instrumentti kuin cembalo, ja nykyaikainen flyygeli tuo musiikkiin tyylikästä linjakkuutta, joka pukee sitä. Näitä konserttoja on ainakin minun vaikea kuunnella läpi yhdeltä istumalta. Vaikka ne ovat lyhyehköjä, on kaksi konserttoa silti minulle jonkinmoinen yläraja, jonka jälkeen nämä alkavat turruttaa. Musiikki ei ole emotionaalisesti kovinkaan latautunutta, mutta siitäkin huolimatta Gavrilovin soitto vaikuttaa etäiseltä ja eristäytyvältä, eikä tätä vaikutelmaa lievitä edes ajoittainen (ja huomattava) ankaruus. Se ei tunnu vapautuneelta.

Gavrilovin ansioiksi on tunnustettava soiton erinomainen selkeys ja mahtava ketteryys. Joskus hän malttaa "unohtua" hetkeksi hieman reflektoivamman soiton pariin: silloin nämä esitykset ovat nautittavimmillaan. Minun makuuni Gavrilov on kuitenkin hieman turhan usein armoton ja jopa hyökkäävä. Hänellä on usein päällä hieman liian suuri vaihde. BWV 1052 ja 1056 ovat minusta kokoelman onnistuneimmat ja nautittavimmat esitykset, ja niissä virtuoosi malttaa päästää soittoonsa runsaammin herkkyyttä. Marrinerin johtama orkesteri suoriutuu työstään hienosti, ja äänityksessä on panostettu selkeyteen: piano ei huku eikä hukuta, vaan yhteispeli sujuu erittäin luontevasti. Soolopianoteoksena Ranskalainen sarja nro 5 on hieno lisä, ja siinä Gavrilov malttaa jälleen päästää musiikin runollisemmankin puolen esiin. 

Tämä kaksoislevy on hieman epätasainen kokonaisuus, mutta vain tulkinnan kannalta, ja tässä suhteessa mieltymykset voivat olla hyvin yksilöllisiä. Joka tapauksessa julkaisun hinta-laatusuhde on erinomainen.